Janika oli asunut kauan Puolukkamäessä ja viihtynyt. Mutta sitten Janikan hyvä ystävä, perhekodissa kauan asunut Katariina yllättäin menehtyi sydänkohtaukseen. Janika tunsi olonsa yksinäiseksi ja Janikalla alkoi ilmetä pelkoja ja masennusta sekä sitä, että Janikan oli vaikea olla yksin ja Janika ripustautui asumisyksikön ohjaajiin ja tuli monesti yöllä päärakenukselle kertomaan että ei saa unta ja että itkettää ja on paha olla.
Janika oli hyvin surullinen, masentunut ja mielialat heittelehtivät laidasta laitaan. Alettiin Janikan kohdalla myös miettiä perhehoitoa ja sitä, onko tämä tukiasunnossa asuminen Janikan juttu enää tässä vaiheessa. Janika on melko iäkäskin jo, hän täytti äskettäin 40 vuotta joka on Down-ihmiselle iso ikä vaikka ei normaalile ihmiselle olekaan ja myös Downin syndroomaan liittyvä vanheneminen ja voinnin heikkeneminen ja vaikeudet suoriutua päivittäistoimista ilman apua olivat yhä ilmeisempiä Janikalle. Sitten päätettiin moniammatillisessa palaverissa että Janika voisi siirtyä perhehoitoon ja Janika itsekin suostui siihen ja käytiin tutustumassa perhehoitopaikkaan ja se vaikutti oikein hyvältä paikalta. Lisää Janikan kuulumisista voitte lukea sivuilta http://ahosenperhe.blogspot.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.