Sofia kotiutui ryhmäkotiin hyvin. Sofia oli iloinen kun se ryhmäkoti on lähellä luontoa ja metsää ja että vaikka siellä onkin ohjaajat turvallisesti saatavilla ja käyvät häntä auttamassa, niin kuitenkin silti on oma asunto, oma avain ja oma keittiö ja oma rauha ja yksityisyys ja saa vapaasti vaikka kutsua sukulaisia tai kavereita yökylään ja muutenkin elää kuin eläisi normaalissa asunnossa.
Sofia sai pari ensimmäistä viikkoa tutustua uuteen kotiinsa ja lomailla. Sofia oli surullinen edelleen siitä kun Aino kuoli mutta Ainon kuolemasta Sofia keskusteli oman ohjaajansa kanssa. Kerhoissa joita oli, Sofia kävi ja se kerhoissa käyminen vei Sofian ajatuksia pois tuosta surusta ja ikävästä. Sofia tutustui Veeraan joka on dialyysilaitteessa ja joka asuu valvotummin kuin Sofia, vain yhdessä huoneessa. Myös Aunen kanssa joka on pyörätuolissa, Sofia joskus jutteli.
Joskus ruokailun jälkeen yleensä perjantaisin pelailtiin lautapelejä Veeran, Aunen ja ohjaajien kanssa ja viikonloppuisin ei tarvinnut herätä niin aikaisin vaan sai nukkua pitempään. Myös hengellisiä tilaisuuksia oli vikonloppuisin ja siellä kävi pitämässä saarnoja ja raamattutunteja joku pastori tai evankelista helluntaiseurakunnasta joskus, joskus vapaakirkosta, joskus ev.lut kirkosta, joskus adventtikirkolta, joskus pelastusarmeijasta ja joskus vanhoilislestadiolaisesta herätysliikkeestä. Sofia osallistui näihin hartaustilaisuuksiin ja tykkäsi niistä paljon.
Viikonloppuisin tehtiin myös joku retki ja lämmitettiin sauna ja saunan jälkeen syötin jiotakin hyvää. Ruokala oli siellä päärakenuksessa ja Sofia usein söi ruokalan ruokia, ne olivat hänen mielestään hyviä. Sofia myös auttoi Aunea syömisessä ja muutenkin avusti Aunea ja hoitajat kiittivät Sofiaa siitä kun hän avustaa toista asukasta. Sofia sai myös sellaisia ilouutisia kuulla että serkkutytöt Tiina ja Emilia ovat myös tulossa asumaan Puolukkamäelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.