Sofia muuttaa pois

Sofian kaksoissisar Saara sairastui Alzheimerin tautiin. Tavallisesti Saara oli käynyt katsomassa aika usein Sofiaa Puolukkamäelä mutta nyt ei voinut. Saara oli nyt sijoitettu Ahosen perhekotiin hoitoon lopuksi ikäänsä. Sofia ikävöi kovasti Saaraa ja oli onneton ja surullinen kun Saara ei tullutkaan enää yökylään Puolukkamäelle. Myös muille asukkaille Sofia tiuski ja kiukutteli ja pomotteli heitä tavallistakin enemmän. Kylähän Sofia luontaisena johtajana muutenkin pomotti, mutta nyt kun oli kaksossisarta ikävä, niin nyt yhä rajummin ja aggressiivisemmin ja kyttäsi jopa miten joku syö ja miten paljon joku ottaa ruokaa lautaselle ja ärjyi "MITÄ LUULET TEKEVÄSI???"


Koska Sofia on Downi niin Sofiaa ei tuosta moitittu eikä moralisoitu, arvosteltu yms vaan tiedettiin että Sofia ei ymmärrä ja koetettiin miettiä yhdessä ja keskustella Sofian kanssa, onko Sofian joku ongelma ja vastoinkäyminen syynä tuohon käytökseen josta normaalia olisi moitittu kovin sanoin ja rangaistu, poliisinkin avulla myös, ainakin yritetty rangaistusta henkilölle, mutta Sofia on downi ja siksi mietittiin että Sofialla on joku vaikeus tuon käytöksen taustalla ja mietittiin kuinka voisi auttaa Sofiaa. Sofia itki ja sanoi, että hänellä on ikävä Saaraa. Sofialta kysyttiin, haluaako hän muuttaa perhekoti Katiskaan asumaan koska sine Saarakin muuttaa ja se olisi molemmille mukavampaa yhdessä elää ja saisivat yhteisen huoneenkin.


Sofia on oikeastaan lian hyväkuntoinen perhehoitoon, mutta asiassa otettiin Sofian ollessa kyseessä myös muutkin asiat huomioon kuin minkä kuntoinen on. Sofian mielipide oli ratkaisevin tekijä, samoin sen turvaaminen että Sofia on tyytyväinen ja viihtyy ja että Sofialla on mahdollisuus läheisiin ystäviin ja sosiaalisiin kontakteihin. Sofia oli asunut tavallaan yksin tuolla Puolukkamäellä, omassa asunnossa tuettuna mutta usein ruokailut hän kävi ruokailemassa ryhmäkodissa vaikeammin kehitysvammaisten ja enemmän käytöksen ja terveydentilan omaavien kehitysvammaisten kanssa yhtä aikaa.


Sofia tunsi olonsa joskus yksinäiseksi, koska vaikka Sofia on kehitysvammainen kuten muutkin niin Sofialla oli erilaiset ongelmat kuin useimmilla muilla puolukkamäkeläisillä. Sofia pärjäsi paremmin kuin muut ja Sofialla saattoi uskoa myös vastuuta asioista joissa noihin muihin ei voi luottaa muuta kuin korkeintaan valvotusti ja ohjatusti jos sitäkään ja muilla oli autistisia piirteitä tai jonkinasteista autismia, esim Prader-Willin tai Aspergerin syndroomaa yms ja Sofia ei aina oikein kokenut niin paljon yhteenkuuluvaisuutta näitten muitten kanssa ja se kun muut kiusasivat Sofiaa ja kun Sofialla tuli muiden kanssa konflikteja ja muut loukkasivat Sofiaa ja kun Sofialla oli taipumusta pomottaa ja komennella muita, niin nämä asiat toisinaan aiheuttivat aina jonkinlaista ongelmaa mutta nyt viimeaikoina ongelmat olivat päässeet kärjistymään koska muuta asukkaat eivät kyenneet tunnistamaan Sofian tunteita eikä mukauttamaan käytöstään niiden mukaan edes alkeellisimmassakaan määrin sairauksistaan tai vammoistaan johtuen ja tässä tilanteessa olisi Sofia tarvinnut sitä, että olisi osattu huomioida hänen tunteet eikä tulla siihen ärsyttämään, kiusaamaan ja haukkumaan Sofiaa.


Henkilökunnan väliintuloa oli tarvittu viimeaikoina paljon kun varsinkin nuo Prader-Willin omaavat eli PWS-asukkaat ja autistit sekä Aspergerit olivat tulleet jankkaamaan vanhoja erimielisyyksiä sekä kiusaamaan, ärsyttämään ja uhkailemaan Sofiaa tahallaan ja joku oli koettanut myös lyödä ja Sofia itkien pakeni ruokalasta eteisen naulakoille itkemään.



Oli eletty myrskyisiä aikoja ja Sofia oli halunnut olla paljon yksinään ja rauhassa omassa asunnossaan mutta hän koki olonsa yksinäiseksi. Äidin luona asuivat nykyään Saaran lapset sillä Saara ei enää Alzheimeristään johtuen kyennyt huolehtimaan heistä. Sofia kävi tutustumassa Ahosen perhekotiin yhdessä ohjaajansa kanssa ja se koti vaikutti mukavalta ja sielä olevat asukkaatkin olivat oikein kivoja. Siellä oli myös toinen Downi, oikein mukava sellainen ja sitten siellä oli myös Saaran ja Sofian mielenterveysongelmainen täti, oikein mukava mutta harvemmin tavattu täti. Siellä oli myös Janika joka on myös Down ja entuudestaan tuttu Sofialle.


Sofia hyvästeli haikein mielin hoitokoti Puolukkamäen mutta siirtyi sitten tyytyväisenä asumaan Ahosen perhekotiin josta enemmän sivuilla http://ahosenperhe.blogspot.fi/