Sofian onnea ja riemua!

Sofia oli onnellinen asukas ryhmäkodissa. Huolia ja murheita oli ollut myös, etenkin perheessä sattui huolia ja murheita kun sisko joutui mielenterveydellisstä syistä sairaalaan pitkäksi aikaa ja vain harvoin Sofia pääsi katsomaan siskoaan ja koska sairaala on oikeuspsykiatrinen sairaala niin siellä jos käy vierailjoita niin esim halauksia, kättelyä tai lasten syliin otamista saatetaan rajoittaa. Sofia koetti halata viimeksi siellä käydessään Saaraa mutta hoitaja oli tullut väliin ja estänyt.


Sofia oli siitä suivaantunut ja heristäen nyrkkiään karjunut "MILLÄ OIKEUDELLA SINÄ VITUN LUUSERI ÄMMÄ JA HUORA KEHTAAT KIELTÄÄ MINUA HALAAMASTA KAKSOSSISARTANI JONKA KANSSA OLEN JOPA ASUNUT!!!!!!!!?????" Sofia sitten sylki päin hoitajan naamaa, koetti käydä myös hoitajan kimppuun ja purra hoitajaa, mutta hoitaja hälytti vartijat paikalle ja Sofia kuljetettiin poliisiautolla takaisin pienryhmäkotiinsa. Sofia oli lähtenyt yhtenä viikonloppuna bussilla yksin siskoaan sinne katsomaan ja myös vanhemmille ja ryhmäkotiin lmotettiin Sofian näin tehneen ja myös solvanneen ja herjanneen sisarensa hoitajaa ja koettaneen hyökätä kimppuun.


Asiasta keskusteltiin ryhmäkodissa Sofian kanssa ja sanottiin että sinne sairaalalle ei yksin lähdetä ja että jos vielä tämmöistä tapahtuu niin harkitaan Sofian siirtoa tuosta tuetusta pienryhmäkodista valvotun asumisen yksikköön joka todellakaan ei ole kiva paikka asua. Sofia ymmärsi ja pyysi anteeksi ja asia jätettiin siihen. Mutta joku oli joka ei ollut jättänyt asiaa siihen. Sofiasta oli tehty rikosilmoitus lievästä vahingonteosta(sylkeminen päin naamaa), kunnianloukkauksesta(huorittelu ja luuseriksi haukkuminen) ja pahoinpitelyn yrittämisestä(se kun Sofia koetti hyökätä kimppuun).



Sofia joutui käymään kuulustelussa ja oli sielä hyvin uhmakkaan oloinen ja sanoi poliisille "Miksi se muija minusta vääntää ilmotuksia? Eiks se muija käsitä et mulla on DOWNIN SYNDROOMA???" Polisi sanoi, että olipa mikä syndrooma tahansa, niin se ei oikeuta mihin tahansa käytökseen. Sofia sai myöhemmin myös tietää että hän ei ole tervetullut kyseiseen sairaalaan, ei yksin eikä myöskään valvottuna. Sofia siitten vitsailii että Heh, enpähän ainakaan voi joutua pakkohoitoon kun en sairaalaankaan tervetullut ole! mutta ryhmäkodin ohjaaja sanoi, että tuo ei ole mikään vitsailun aihe.



Asiasta tuli aikanaan syyttämättä jättämispäätös jota perusteltiin sillä kun Sofialla on Downin syndrooma.



Sellaisia oli murheet mutta myös iloakin ja riemua oli. Nimittäin Sofia sai tietää että hänen rakkaat serkkunsa Emilia(jolla on Asperger ja Prader-willin syndrooma) ja Tiina (jolla on autismi ja lievä kehitysvamma) tulevat asumaan Puolukkamäelle. Emilia valvotulle puolelle päärakennukseen ja Tiina tukiasuntoon joka on Sofian naapurissa. Sofia oli todella iloinen asiasta.



Sofia oli asumisyksikössä ystävystynyt Veeran kanssa sekä Aunen, joka oli pyörätuolissa ja jota Sofia monesti avusti etenkin ruokailuissa ja muutenkin huolehti Veerasta. Mutta nyt oli myös serkkuja tulossa ja kun serkut tulivat ja Sofian täti nimeltä Julia toi Sofian serkkuja sinne, niin Sofia iloisena ja halaten tuli vastaan ja sanoi "Tervetuloa, rakkaat serkut!!!! Tervetuloa!!!" Sofia myös auttoi tavaroiden kantamisessa Emilialle huoneeseen ja Tiinalle tukiasuntoon.



Emilia ja Tiina olivat paljon nuorempia kuin Sofia, toinen heistä oli juuri ja juuri 20 täyttänyt ja toinen vasta 18 ja olivat vielä lapsenomaisen näköisiä ja oloisia ja autisminkirjon oireistaan johtuen lapsenomaisia käytökseltään ja heikot sosiaaliset taidot omaavia. Sofia omi nämä tytöt itselleen kuin kanaemo ja suhtautui äidilisesti ja huolehtivaisesti ja kutsui Tiinan joskus viikonloppuna yökylään ja Emilankin hän halusi yökylään tukiasuntolan puolelle mutta ohjaajat ei antaneet koska Emilialla on PWS ja hän tarvitsee valvontaa eikä ohjaajat luottaneet Emiliaa Sofian käsiin koska Emilian valvonta vaatii ammattilaisen taitoja.



Sofia kiukutteli tuosta ja sanoi osaavansa kyllä valvoa mutta hoitajat pysyivät määrätietoisena kannassaan ja sanoivat että Tiinan kanssa voi Sofia yökyläillä puolin ja toisin mutta Emilian kanssa Sofia voi päivällä olla ja vaikka pelailla lautapelejä Emilian huoneessa Emilian kanssa jos Emilia haluaa. Sofia sitten huusi Emilan paikalle ja sanoi että pelataanko Kimbleä ja Emila suostui ja he pelasivat. Ongelma oli sillä ratkaistu.



Sitten tuli tieto morjestus-autosta että olisiko siihen sopivia kehitysvammaisia Puolukkamäen tuetussa ryhmäkodissa. Hoitajat olivat sitä mieltä, että Veeran kohdalla se ei onnistu koska Veera tarvitsee nin tiivistä hoitoa ja valvontaa erittäin vaikeisiin fyysisiin sairauksiinsa kehitysvamman ohessa ja että Aunen kohdalla ei myöskään onnistu koska Aune on pyörätuolissa ja Emilan tai Tiinan kohdalla ei myöskään voi ajatella työtä joka on luonteeltaan noin asiakaspalvelupainotteista. Mutta Sofia on porukan omatoimisin, taitavin ja eniten sosiaalisia taitoja omaava, niin Sofia sinne ilmoitettiin. Sofialla ei ollut tuohon mennessä vielä mitään muutakaan työtoimntapaikkaa mutta nyt löytyi työtoimntapaikka ja siinä oli sekin mukavaa kun Sofian veli on siellä sitten myös.


Kun Sofia sai kuulla pääsevänsä veljensä ja veljen parhaan kaverin Kyöstin morjestus autoon töihn niin Sofia ilahtui ja huusi "JEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!"