Janika muutti asumaan Puoukkamäelle heti täysi-ikäistyttyään. Janika on isosiskonsa Sofian tapaan kiinnostunut maatilan hommista ja hän sai harjoittelupaikan läheisesä sika-ja lammastilalta jossa on käynyt hoitamassa sikoja ja lampaita. Janika haki opiskelemaan maatalousoppilaitokseen ja sellainen iloinen uutinen oli, että Janika pääsee sinne avustajan tukemana ja henkilökohtaisella opiskelusuunnitelmalla opiskelemaan yhdessä terveiden nuorten kanssa. Janikaa jännittää hieman se, kun hän tulee olemaan luokassaan ainoa Down-nuori, mutta kuten Janika itse sanoo, hän on jättänyt asian rukouksessa Jumalan käsiin.
Janikalla on myös sellaistakin hyvää elämässä, että isosisko Sofianna joka työskentelee maanviljelijänä, on luvannut työpaikan Janikalle sitten kun Janika valmistuu koulustaan maanviljelijäksi. Tehdään niin sitten, että Janika käy maatilan töitä tekemässä päivisin siskonsa maatilala ja iltapäivällä invataksi vie Janikan takaisin Puolukkamäen pienryhmäkotiin. Puolukkamäeltä Sofiannan maatilalle on vain vajaat 20 kilometriä, joten se onnistuu oikein hyvin, Janikalla on tiedossa sekä opiskelupaikka että sen jälkeen myös työpaikka siskon maatilalla.
Siskoon on ollut Janikalla aina hyvät, läheiset ja lämpimät välit, muutenkin Janikan lapsuus oli onnellinen. Janikan äiti Jaana sai Janikan huomattavan vanhana ja Janikalla oli silloin entuudestaan kolme aikuist isoveljeä ja isosisko joka on adoptiolapsi. Erityisen läheinen oli sisko mutta veljetkin olivat läheisiä ja rakkaita. Mutta veljet vaan asuvat Amerikassa asti. Siellä oli äitikin asunut mutta muutti Suomeen. Janikan perhe oli alunperin mormoniperhe mutta he kääntyivät helluntailaisiksi ja Janikalle on helluntaiseurakunta erittäin tuttu, Janika on vahvasti uskossa oleva tyttö ja Jumalan pieni soturi. Janika rukoilee ja lukee Raamattua ja osallistuu hoitokodin hengelliseen toimintaan. Myös käytänön elämässä ja arjessa Janikan usko näkyy. Janika rukoilee paljon muiden hoitokodin asukkaiden puolesta ja Janika myös puolustaa heitä.
Yhtä hoitokodin asukasta, Veeraa oli kohdeltu hoitokodissa väärin ja eristetty muista asukkaista ja kielletty osallistumasta ryhmiin ja siihen syynä oli hoitokodin henkilökunnan ennakkoluulot Veeraa kohtaan ja epäily Veeran vaarallisuudesta. Mutta Janika vaistosi ja huomasi että Veera on ihminen siinä missä muutkin eikä nähnyt Veerassa mitään vaaraa vaan koki Veeran olevan yhtä luotettava kuin kuka tahansa. Niinpä Janika puolusti Veeraa yhdessä asuintoverinsa Katariinan kanssa ja ohjaajat myönsivät toimineensa väärin, omien ennakkoluulojensa pohjalta ja aluksi Veeran osallistumista samaan toimintaan kuin muutkin varovasti kokeiltiin mutta lopulta huomattiin, että sehän sujuu yhtä hyvin kuin kenelä tahansa ja niin Veerakin sai vapauden tutustua toisiin ja osallistua kaikkeen mihin halusikin ja Veeralla itselläänkin alkoi mukavasti mennä asuminen hoitokodissa.
Janika on nyt innoissaan kun sai tietää pääsevänsä maatalousoppilaitokseen ja hän oli siellä myös parin viikon koulutuskokeilussakin ja koulutuskokeilu meni hyvin. Janika käy Puolukkamäeltä käsin sitten sitä koulua ja sinne on Puolukkamäeltä melko lyhyt matka vaikka pyöräillä sinne tai kävellä. Janika on Jumalan pieni soturi ja evankelista ja hän lauloi kerran jossakin hoitokodin juhlassa jossa oli asukkaiden omaisiakin mukana, tämän laulun
Sä olet Jeesus kallein aarteheni,
On suuri armos laupeuteskin.
Marian lailla vaivun etehesi
on lepopaikka siinä suloisin.
Sun nimes Jeesus ihanimmin sointuu,
Oi syömmestäin mä sua rakastan
Ja kaikki pilvet epäilysten haihtuu,
kun aurinkos käy mulle paistamaan.
Mä olen kätketty Sun haavoissasi,
Sun Sanas tielleni luo valoaan.
Kun kohtaa koetukset matkallani,
ne Hengen voimassa mä voittaa saan.
Suo tules aina syömmessäni palaa.
Oi lisää mulle rakkauttasi
Niin että toisten syömmihin voin valaa,
Sun antamaasi rauhan lahjaasi.
En muuta toivo täällä vaeltaissa,
Kuin elää kunniakses ainiaan.
Suo minun olla valo maailmassa,
Ain loistaa lailla tähden kirkkahan.
Sä Jeesus täytät syömmein kaipauksen,
Halleluja soi sulle lauluni,
Sä annoit mulle taivaan ihanuuden,
Saan iät olla siellä luonasi..
torstai 23. helmikuuta 2017
perjantai 17. helmikuuta 2017
Partiotoimintaa ja Marttakerhoa eli ryhmäkodin harrastuksia
Janika ja Katariina olivat toivoneet että ryhmäkodissa olisi kokkailua yhdessä ja myös partiotoiminnastakin moni ryhmäkotilainen oli maininnut, että olivat lapsuudessaan ja nuoruudessaan toimineet joko partiossa tai sisupartiossa. Näiden toiveiden ja mieltymysten pohjalta ohjaajat kehittivät asukkaille mielekästä harrastetoimintaa. Iltaisin kaikki asukkaat ovat pääsääntöisesti kodin ulkopuolelle koulussa tai töissä, mutta iltaisin on vapaata aikaa ja silloin on mahdollisuus osallistua harrastuksiin.
Myös seurakuntajuttuja oli moni toivonut, koska kehitysvammaisille monesti hengellisyys ja usko ovat hyvin tärkeitä asioita. Ryhmäkodin asukkaista kaikki muut paitsi Laura ovat kehitysvammaisia. Laura on liikuntavammainen muttei kehitysvammainen mutta kaikki muut asukkaat ovat kehitysvammaisia ja kehitysvammaisille Jumala on tärkeä jos ovat kuulleet Jumalasta kotona. Asukkaista jokaisella on jollakin tavalla uskovainen tausta, mutta haasteellista tässä on se, että he kuuluvat eri uskontokuntiin, asukkaiden joukossa on mormoneita ja helluntailaisia sekä yksi Jehovan Todistaja.
Kaikkiin seurakuntiin joissa mukana on tämän ryhmäkodin asukkaita, otettiin yhteyttä ja seurakunnista luvattiin tehdä asukkaiden luokse vierailuja tarpeen mukaan jos asukas niin pyytää ja seurakunnasta luvattiin järjestää myös joku käyttämään asukkaita hengelisissä kokouksissa. Näin ollen asukkaitten hengellisetkin tarpeet tulevat huomioiduiksi. Ainakin Sonja, Katariina ja Laura ovat mormoneja eli Myöhempien Aikojen Pyhiä, Janika on helluntailainen, samoin myös Veera. Edvin on Jehovan Todistaja.
Ryhmäkodilla lupautui vierailemaan useista eri seurakunnista ihmisiä, muun muassa helluntaiseurakunnasta, lestadiolaisesta herätysliikkeestä ja vapaakirkolta ja adventtikirkolta lupautui hekilöitä vierailemaan ja sekä työntekijöille että asukkaille se käy vaikka osa kuuluukin täysin erilaiseen seurakuntaan. Sovittiin, että yhtenä päivänä viikosta, yleensä sunnuntai-iltapäivisin on seurakuntavierailu jossa jostakin seurakunnasta tullaan pitämään hartaus ja siihen saa osallistua ne asukkaat ketkä haluaa.
Seurakuntien lisäksi hoitokoti teki muidenkin järjestöjen kanssa yhteistyötä. Yhteistyökumppaneina olivat Martat ja Partio. Maanantaiksi oli suunnitteilla partioilta jossa tehdään partiomaisia juttuja ja kaikkea samaa mitä yleensäkin partiossa. Hoitokodissa on paljon nuoria joten nuorille mieluista toimintaa on se. Keskiviikkoisin on Marttailta jossa martat opettavat ruuanlaittoa ja leipomista ja asukkaat pääsevät yhdessä kokkailemaan Marttojen kanssa.
Marttailta on suunnattu lähinnä tukiasuntolan asukkaille ja siihen sisältyi heille tarkoitettua ruuanlaitto-ja siivousneuvontaa ja Marttailta pidettiin usein joko Janikan tai Katariinan asunnon keittiöllä. Torstaisin oli musailta jossa soitettiin ja laulettiin yhdessä ja perjantaisin kokoonnuttiin ohjaajien kanssa viettämään aikaa alakerran takkahuoneelle ja vietettiin iltaa ja saatettiin katsoa joku leffa. Lauantaisin oli retkipäivä ja jotka halusivat, saivat lähteä retkelle ja illalla oli sauna.
Tiistaisin kukin teki omia juttujaan joko yksin tai ohjaajan kanssa tai oleskeli vapaasti kaverinsa kanssa jos sellaisia on saanut ryhmäkodista. Asukkaat tykkäsivät noista aktiviteeteista ja noihin ryhmiin osallistuivat kaikki muut paitsi Veera. Veeralla oli sen verran levotonta käytöstä, että noiden ryhmien aikana Veera usein huoneessaan keskusteli ohjaajien kanssa siitä, mikä on asianmukaista käytöstä tai teki jotakin muuta ohjaajien kanssa. Ryhmiin ajateltiin Veera päästää sitten kun on saatu käyttäytymistaitoja opetettua paremmin ettei Veera alkaisi ryhmissä ahdistella muita asukkaita. Mutta muilla asukkailla oli vapaus osallistua tai olla osalistumatta ryhmiin, ihan miten he itse halusivat.
Janika oli onnellinen ja hän oli hyvin kotiutunut ryhmäkodille. Parasta ryhmäkodissa oli se kun on oma asunto jossa voi olla halutessaan rauhassa mutta toisaalta myös ryhmäkodin asukkaista on seuraa ja ohjaajilta voi apua pyytää jos sille tarvetta on. Katariina oli onnellinen siitä, kun Laura-siskokin muutti sinne ja Katariina usein työnteli Lauraa pyörätuolissa ja avusti Lauraa ryhmässä. Edvin oli erityisen musikaalinen ja soitti kitaraa ja lauloi. Janika osasi soittaa pianoa ja kun oli musiikki-ilta niin Janika soitti pianoa ja Edvin kitaraa ja siellä myös laulettiin monia lauluja.
Kun seurakunasta tuli vieraita, niin nämä asukkaat joista moni on mormoneja osalistuivat lestadiolaisten ja helluntailaistenkin pitämiin seurakuntavierailuihin ja kiinnostus myös toisenlaista uskoa kohtaan kuin mikä lapsuudenperheessä oli, heräsi heissä ja he olivat hartaita, lauloivat ja rukoilivat ja silmät loistivat ilosta kun kuuntelivat saarnaa tai Raamarun lukua. Myös rukousaiheita heillä oli. Janika esitti seuraavanlaise rukousaiheen eräälle helluntailaiselle pastorille:"Voitko hyvä pastori rukoilla sen puolesta kun täällä on eräs asukas nimeltä Veera, jonka ei anneta osallistua mihinkään. Minusta tuntuu tosi pahalta Veeran puolesta" Katariina sanoi olevansa samaa mieltä. Pastori sitten rukoili ja kohta sen rukouksen jälkeen alkoi tapahtua ihmeitä.
Yhtenä iltana Janika ja Katariina marssivat hoitajien kansaliaan ja sanoivat:"Meillä olis asiaa." He ottivat puheeksi sen, kun heistä tuntuu pahalta kun Veera ei saa osallistua mihinkään ja että he haluavat tutustua Veeraan, jutella Veeran kanssa ja olas ystäviä, mutta heistä tuntuu pahalta kun ohjaajat kieltävät. Tytöt sanoivat myös, että he eivät Veeraa pelkää ja että he haluavat tutustua Veeraan. Ohjaajat eivät aluksi meinaneet ottaa tytöjä vakavasti, mutta Janika sanoi, että "Me rukoilimme Veeran puolesta pastorin kanssa. Teissä on paha henki kun ette anna Veeran olla mukana. Jeesuksen nimessä väisty paha henki tästä paikasta Jeesuksen nimen ja Jeesuksen veren tähden!"
Sitten näytti kuin jotakin ihmeellistä olisi tapahtunut. Jotakin murtui ohjaajissa ja ohjaaja näytti nöyrältä ja surumieliseltä ja pyysi anteeksi ja sitten tuli toinen ohjaaja, joka avasi Veeran huoneen oven ja päästi Veeran pois huoneesta ja antoi Veeralle luvan liikkua vapaasti hoitokodin alueella, osallistua ryhmiin ja tutustua muihin asukkaisiin ja hän pahoitteli Veerallekin sitä kun oli eristänyt Veeran. Sitä päivästä lähtien Veeraan myös luotettiin eikä olut enää kahta ohjaajaa vartioimassa Veeraa vaan Veera sai toimia, olla ja tehdä vapaasti ja tutustua muihin asukkaisiin.
Se teki Veerallekin hyvää. Veera aivan kmuin puhkesi kukkaan. Veera oli onnellinen ja iloinen uusista vapauksistaan. Mutta Veera kuitenkin asui vielä päärakennuksessa yhdessä huoneessa mutta ei enää siksi että häneen ei luotettaisi vaan siksi, kun hänellä on dialyysikone johon hänet joudutaan yöllä kytkemään ja lisäksi hoitajat mittaavat verensokerin ja pistävät insuliinin aamuin ja iloin ja antavat lääkkeet ja myös epilepsiakohtaukset voivat olla niin rajuja että valvonta on tarpeen. Mutta muuten Veeraa ei enää eristetty ja häneen luotettiin ja Veeraa kohdeltiin yhtä hyvin kuin muitakin.
Tyttöjen kannatti pastorin kanssa rukoilla Veeran puolesta. Seuraavassa hartaudessa oli Veerakin jo mukana ja Janika inoissaan selosti pastorile miten rukoukseen oli tullut vastaus ja pastori sanoi, että Janikasta näkyy Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan ja Janikassa on aitoa lähimmäisenrakkautta kun puolustaa ystäväänsä ja rukoilee ystävänsä puolesta. Janika seuraa Jeesusta uskossa ja elämässä täysin ja tekee kuten Jeesuskin olisi tehnyt. Jos joku todella seuraa Jeesusta niin Janika tekee niin.
Myös seurakuntajuttuja oli moni toivonut, koska kehitysvammaisille monesti hengellisyys ja usko ovat hyvin tärkeitä asioita. Ryhmäkodin asukkaista kaikki muut paitsi Laura ovat kehitysvammaisia. Laura on liikuntavammainen muttei kehitysvammainen mutta kaikki muut asukkaat ovat kehitysvammaisia ja kehitysvammaisille Jumala on tärkeä jos ovat kuulleet Jumalasta kotona. Asukkaista jokaisella on jollakin tavalla uskovainen tausta, mutta haasteellista tässä on se, että he kuuluvat eri uskontokuntiin, asukkaiden joukossa on mormoneita ja helluntailaisia sekä yksi Jehovan Todistaja.
Kaikkiin seurakuntiin joissa mukana on tämän ryhmäkodin asukkaita, otettiin yhteyttä ja seurakunnista luvattiin tehdä asukkaiden luokse vierailuja tarpeen mukaan jos asukas niin pyytää ja seurakunnasta luvattiin järjestää myös joku käyttämään asukkaita hengelisissä kokouksissa. Näin ollen asukkaitten hengellisetkin tarpeet tulevat huomioiduiksi. Ainakin Sonja, Katariina ja Laura ovat mormoneja eli Myöhempien Aikojen Pyhiä, Janika on helluntailainen, samoin myös Veera. Edvin on Jehovan Todistaja.
Ryhmäkodilla lupautui vierailemaan useista eri seurakunnista ihmisiä, muun muassa helluntaiseurakunnasta, lestadiolaisesta herätysliikkeestä ja vapaakirkolta ja adventtikirkolta lupautui hekilöitä vierailemaan ja sekä työntekijöille että asukkaille se käy vaikka osa kuuluukin täysin erilaiseen seurakuntaan. Sovittiin, että yhtenä päivänä viikosta, yleensä sunnuntai-iltapäivisin on seurakuntavierailu jossa jostakin seurakunnasta tullaan pitämään hartaus ja siihen saa osallistua ne asukkaat ketkä haluaa.
Seurakuntien lisäksi hoitokoti teki muidenkin järjestöjen kanssa yhteistyötä. Yhteistyökumppaneina olivat Martat ja Partio. Maanantaiksi oli suunnitteilla partioilta jossa tehdään partiomaisia juttuja ja kaikkea samaa mitä yleensäkin partiossa. Hoitokodissa on paljon nuoria joten nuorille mieluista toimintaa on se. Keskiviikkoisin on Marttailta jossa martat opettavat ruuanlaittoa ja leipomista ja asukkaat pääsevät yhdessä kokkailemaan Marttojen kanssa.
Marttailta on suunnattu lähinnä tukiasuntolan asukkaille ja siihen sisältyi heille tarkoitettua ruuanlaitto-ja siivousneuvontaa ja Marttailta pidettiin usein joko Janikan tai Katariinan asunnon keittiöllä. Torstaisin oli musailta jossa soitettiin ja laulettiin yhdessä ja perjantaisin kokoonnuttiin ohjaajien kanssa viettämään aikaa alakerran takkahuoneelle ja vietettiin iltaa ja saatettiin katsoa joku leffa. Lauantaisin oli retkipäivä ja jotka halusivat, saivat lähteä retkelle ja illalla oli sauna.
Tiistaisin kukin teki omia juttujaan joko yksin tai ohjaajan kanssa tai oleskeli vapaasti kaverinsa kanssa jos sellaisia on saanut ryhmäkodista. Asukkaat tykkäsivät noista aktiviteeteista ja noihin ryhmiin osallistuivat kaikki muut paitsi Veera. Veeralla oli sen verran levotonta käytöstä, että noiden ryhmien aikana Veera usein huoneessaan keskusteli ohjaajien kanssa siitä, mikä on asianmukaista käytöstä tai teki jotakin muuta ohjaajien kanssa. Ryhmiin ajateltiin Veera päästää sitten kun on saatu käyttäytymistaitoja opetettua paremmin ettei Veera alkaisi ryhmissä ahdistella muita asukkaita. Mutta muilla asukkailla oli vapaus osallistua tai olla osalistumatta ryhmiin, ihan miten he itse halusivat.
Janika oli onnellinen ja hän oli hyvin kotiutunut ryhmäkodille. Parasta ryhmäkodissa oli se kun on oma asunto jossa voi olla halutessaan rauhassa mutta toisaalta myös ryhmäkodin asukkaista on seuraa ja ohjaajilta voi apua pyytää jos sille tarvetta on. Katariina oli onnellinen siitä, kun Laura-siskokin muutti sinne ja Katariina usein työnteli Lauraa pyörätuolissa ja avusti Lauraa ryhmässä. Edvin oli erityisen musikaalinen ja soitti kitaraa ja lauloi. Janika osasi soittaa pianoa ja kun oli musiikki-ilta niin Janika soitti pianoa ja Edvin kitaraa ja siellä myös laulettiin monia lauluja.
Kun seurakunasta tuli vieraita, niin nämä asukkaat joista moni on mormoneja osalistuivat lestadiolaisten ja helluntailaistenkin pitämiin seurakuntavierailuihin ja kiinnostus myös toisenlaista uskoa kohtaan kuin mikä lapsuudenperheessä oli, heräsi heissä ja he olivat hartaita, lauloivat ja rukoilivat ja silmät loistivat ilosta kun kuuntelivat saarnaa tai Raamarun lukua. Myös rukousaiheita heillä oli. Janika esitti seuraavanlaise rukousaiheen eräälle helluntailaiselle pastorille:"Voitko hyvä pastori rukoilla sen puolesta kun täällä on eräs asukas nimeltä Veera, jonka ei anneta osallistua mihinkään. Minusta tuntuu tosi pahalta Veeran puolesta" Katariina sanoi olevansa samaa mieltä. Pastori sitten rukoili ja kohta sen rukouksen jälkeen alkoi tapahtua ihmeitä.
Yhtenä iltana Janika ja Katariina marssivat hoitajien kansaliaan ja sanoivat:"Meillä olis asiaa." He ottivat puheeksi sen, kun heistä tuntuu pahalta kun Veera ei saa osallistua mihinkään ja että he haluavat tutustua Veeraan, jutella Veeran kanssa ja olas ystäviä, mutta heistä tuntuu pahalta kun ohjaajat kieltävät. Tytöt sanoivat myös, että he eivät Veeraa pelkää ja että he haluavat tutustua Veeraan. Ohjaajat eivät aluksi meinaneet ottaa tytöjä vakavasti, mutta Janika sanoi, että "Me rukoilimme Veeran puolesta pastorin kanssa. Teissä on paha henki kun ette anna Veeran olla mukana. Jeesuksen nimessä väisty paha henki tästä paikasta Jeesuksen nimen ja Jeesuksen veren tähden!"
Sitten näytti kuin jotakin ihmeellistä olisi tapahtunut. Jotakin murtui ohjaajissa ja ohjaaja näytti nöyrältä ja surumieliseltä ja pyysi anteeksi ja sitten tuli toinen ohjaaja, joka avasi Veeran huoneen oven ja päästi Veeran pois huoneesta ja antoi Veeralle luvan liikkua vapaasti hoitokodin alueella, osallistua ryhmiin ja tutustua muihin asukkaisiin ja hän pahoitteli Veerallekin sitä kun oli eristänyt Veeran. Sitä päivästä lähtien Veeraan myös luotettiin eikä olut enää kahta ohjaajaa vartioimassa Veeraa vaan Veera sai toimia, olla ja tehdä vapaasti ja tutustua muihin asukkaisiin.
Se teki Veerallekin hyvää. Veera aivan kmuin puhkesi kukkaan. Veera oli onnellinen ja iloinen uusista vapauksistaan. Mutta Veera kuitenkin asui vielä päärakennuksessa yhdessä huoneessa mutta ei enää siksi että häneen ei luotettaisi vaan siksi, kun hänellä on dialyysikone johon hänet joudutaan yöllä kytkemään ja lisäksi hoitajat mittaavat verensokerin ja pistävät insuliinin aamuin ja iloin ja antavat lääkkeet ja myös epilepsiakohtaukset voivat olla niin rajuja että valvonta on tarpeen. Mutta muuten Veeraa ei enää eristetty ja häneen luotettiin ja Veeraa kohdeltiin yhtä hyvin kuin muitakin.
Tyttöjen kannatti pastorin kanssa rukoilla Veeran puolesta. Seuraavassa hartaudessa oli Veerakin jo mukana ja Janika inoissaan selosti pastorile miten rukoukseen oli tullut vastaus ja pastori sanoi, että Janikasta näkyy Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan ja Janikassa on aitoa lähimmäisenrakkautta kun puolustaa ystäväänsä ja rukoilee ystävänsä puolesta. Janika seuraa Jeesusta uskossa ja elämässä täysin ja tekee kuten Jeesuskin olisi tehnyt. Jos joku todella seuraa Jeesusta niin Janika tekee niin.
Asukaspalavereja, asukassuunitelmien tekoa ja uusi asukas
Nyt kun oli saatu asukkaat pienryhmäkotiin, niin oli aika tehdä heille asukassuunnitelmat. Ensin tehtiin Janikan kanssa. Janikan äiti ja sisko olivat mukana palaverissa ja Janikan kohdalla päätettiin tehdä niin, että koska Janika tykkää opiskelusta niin Janika voisi hakea opiskelemaan maatalousoppilaitokseen joka on tuossa lähellä ja kulkisi sinne invataksila ja opiskelisi siellä tavallisessa opiskeluryhmässä avustajan ja henkilökohtaisen opetussuunnitelman avulla. Nyt ei ollut koulut vielä alkaneet vaan oli yhteishaku ja päätettiin, että Janika hakee kouluun ensi syksyksi ja ennen sitä Janika voisi olla työharjoittelussa lähellä olevalla maatilalla jossa pääsisi possuja ja lampaita ruokkimaan.
Janikaa kiinnostaa maatalousala, koska hänen isosiskonsa on maanviljelijä ja äiti totesi, että hänen tyttäristä kumpikin taitaa olla maatalousihmisiä henkeen ja vereen. Janika saa ensin työharjoittelun kautta harjoitella maataloushommia ja sen jälkeen opiskella maataloutta. Koulussa johon Janikahakee, suhtauduttii myönteisesti siihen, että Down-nuori voi sinne myös hakea ja Janikalle päätettiin järjestää kyseiseen oppilaitokseen parin viikon koulutuskokeilu nyt keväällä ennen kesälomaa ja seuraavaa syksyä.
Janikan työ-ja opiskeluasiat olivat nyt selvät tältä osin. Lisäksi suunniteltiin yhdessä Janikan saaman tuen määrää ja miten paljon apua hän saa ohjaajilta. Suunniteltiin, että aluksi Janikaa käydään katsomassa kahdesti päivässä, aamulla ja illalla ja opastetaan asumisen taidoissa ja ruuanlaitossa ja sitten kun Janika on oppinut, niin sitten ohjauskäyntejä vähennetään yhteen päivässä tai joka toinen päivä tapahtuviksi. Aamulla ohjaaja käy auttamassa aamuaskareissa ja huolehtimassa että Janika herää ajoissa töihin ja illalla ohjaaja käy juttelemassa päivän tapahtumista Janikan kanssa ja huolehtimassa etä Janika menee nukkumaan. Suunniteltiin myös, että Janika voi halutessaan osallistua ryhmäkodin järjestämiin iltaisin ja viikonloppuisin tapahtuviin retkiin ja ryhmätoimintoihin. Myös halutessaan Janika saa ohjaajan kanssa käydä vapaa-aikana vaikka ravintolasssa tai uimassa tai jossakin itse valitsemassaan tapahtumassa kahdestaan jos haluaa. Janika voi itse kertoa missä haluaa käydä ja siellä käydään.
Janikalta kysyttiin myös, että millaisia ryhmiä hän haluaa vapaa-ajalle, niin Janika vastasi että kokkailua ja liikuntaa sekä jotakin seurakuntajuttuja. Seurakuntajuttuja on melko haasteellista tällä porukalla järjestää koska hoitokodissa on eri uskontokuntien ihmisiä, mutta ohjaajat lupasivat jotakin kuitenkin miettiä.
Janikan suunnitelmat olivat selkeätr ja tavoitteena oli löytää hyvä opiskelupaikka tuettuna tavallisessa ammattikoulussa ja sen lisäksi omien valintojen tekeminen vapaa-ajan toimintaan liittyen ja yhteisen toiminnan suunnittelemiseen osallistuminen ja asumisessa yhä itsenäisempi asuminen ja oman näköinen elämä.
Seuraavaksi palaveriin tuli Katariina. Katariinan kohdala mietittiin, että Katariina voisi käydä kahtena päivänä viikosta paikkakunnalla olevassa kehitysvammaisten toimintakeskuksessa auttamassa keittiöllä lounaan valmistuksessa ja muissa keittiöhommissa ja sen lisäksi myös vaatehuollossa. Tämän lisäksi Katariina voisi käydä paikkakunnalla olevassa päiväkodissa yhtenä päivänä viikosta auttamassa lastenhoidossa. Muut päivät olisivat Katariinalla vapaapäiviä jolloin Katariina voi tehdä ohjaajan kanssa jotakin kivaa oman valintansa mukaan ja voivat käydä missä Katariina haluaa. Katariina voi mös autella hoitokodin siivouksessa ja keittiötöissä.
Asumisen suhteen oli niin, että Katariina kun osaa aika hyvin huolehtia itsestään, niin Katariinan luona asunnossa ohjaaja kävisi kolmesti viikossa auttamassa arjen askareissa ja juttelemassa Katariinan kanssa ja käyntipäivät olisivat maanantai, keskiviikko ja perjantai. Katariinan kohdalla tavoitteena oli myös mahdollisimman hyvä, oman näköinen tuettu elämä.
Edvinin palaverissa tuli puheeksi se, että Edvin on aktiivinen Jehovan Todistaja ja tähän saakka hän on asunut vanhempiensa luona ja käynyt erään seurakunnan miehen kanssa ovelta ovelle jakamassa Vartiotorni-lehtiä. Suunniteltiin, että Edvin voi sitä tehdä edelleen myös hoitokodista käsin ja että sen lisäksi joku työtoimintapaikka olisi hyvä Edvinille. Edvinillä olisi mahdollisuus päästä autonkorjaajan apumieheksi autokorjaamolle. Siitä Edvin ilahtui ja sovittiin että otetaan autokorjaamoon yhteyttä tämän asian tiimoilta niin Edvin pääsee auttamaan autonkorjuussa.
Edvinilläkin tavoitteena mielekäs, oman näköinen ja hyvä, turvallinen ja mahdollisimman paljon normaalia nuoren miehen elämää muistuttava elämä tuetusti. Edvin osaa tehdä kotitöitä ja on niissä niin omatoiminen ja itsenäinen että sovittiin että niihin Edvin saa apua tarvittaessa ja jos Edvin itse pyytää apua ja Edvinin luona ohjaaja käy kerran viikossa perjantaisin tekemässä jotakin kivaa Edvinin kanssa tai ihan vaan juttelemassa Edvini kanssa eri asioista. Mys kuntoiluun ja liikuntaan Edvin saa opastusta.
Sellaisia olivat tukiasuntolan asukkaat, mukavia, leppoisia ja hyvin helposti autettavissa olevia ja yhteistökykyisiä kaikin puolin. Sitten oli myös vuorossa päärakennuksen enemmän apua ja valvontaa tarvitsevat asukkaat joita oli tullut yksi lisää, nimittäin 14-vuotias Laura joka istuu pyörätuolissa ja joka on 9-vuotiaana vammautunut liikenneonnettomuudessa. Lauran äiti on kuolemassa syöpään ja alunperin Lauran piti muuttaa hoitokotiin 16-vuotiaana kun saa eläkkeen, mutta nyt poikkeuksellisesti Laura muutti jo 14-vuotiaana hoitokotiin koska äiti ei kykene enää hänestä huolehtimaan. Laura sai oman huoneen päärakennuksesta jossa on myös Veeran ja Sonjan huoneet.
Lauran kohdalla tavoitteeksi asetettiin se, että Laura käy peruskoulun loppuun ja peruskoulun jälkeen Laurallekin mietitään jatko-opiskelupaikkoja joissa hän voi käydä opiskelemassa hoitokodilta käsin. Lauralle nimettiin myös omaohjaaja jonka tarkoituksena on auttaa Lauraa, pitää Laurasta huolta ja koska Laura on vielä lapsi, olla Lauralle turvallinen aikuinen ihminen johon Lauran tulisi voida muodostaa kiintymyssuhde. Lauran elämän on tarkoitus olla hyvää ja turvallista lapsen elämää ja Laura saa olla mukana myös hoitokodin ryhmätoiminnoissa oman ohjaajan avustamana.
Veeran kohdalla myös suunniteltiin asumista ja Veeran kohdalla tavoitteena oli asianmukaisen käyttäytymisen oppiminen ja omien rajoitteiden hyväksyminen osana omaa elämäänsä ja sairauksien asianmukainen hoitotasapaino sekä kyky ottaa vastaan ohjausta ja neuvoja. Veeran kohdalla tarkoitus oli se, että Veera saa asua valvotusti ja siten pyritään takaamaan kanssaihmisten turvallisuus ja häiriötön elämä. Veera asuu omassa huoneessaan mutta Veeralle tehdään päivittäinen aikataulu ja rakennetaan Veeralle säännölliset rutiinit.
Veeran osallistuminen hoitokodin ryhmiin tapahtuu ohjaajien harkinnan mukaan ja valvotusti siten, että kaksi ohjaajaa on aina läsnä erikseen Veeraa varten. Veeraa on tarkoitus ohjaajien myös opastaa miten tulee ottaa huomioon muut asukkaat ja Veera on velvoitettu ottamaan ohjeita vastaan. Veeralle suunniteltiin, että Veera käy päivittäin paikkakunnalla olevassa kehitysvammaisten toimintakeskuksessa työtoiminnassa. Muitten asukkaiden kanssa tekemisissä oleminen tapahtuu Veeran kohdalla valvotusti ja ohjatusti koska Veeralla on taipumusta muun muassa ahdistella ihmisiä seksuaalisesti. Veeralle suunniteltiin myös erilaisia varotoimia ja muita asukkaitavaroitettiin puhumasta Veeran kuullen henkilökohtaisista asioista ja ohjeisttiin kieltämään napakasti Veeraa jos Veera tekee jotakin sopimatonta.
Sonjan kohdalla tavoitteeksi asetettiin omatoimisuuden ja oma-aloitteisuuden oppiminen ja aluksi suunniteltiin että nyt ensiksi Sonjan työtä olisi keittiöhenkilökunnan apuna keittiössä toimiminen ja myöhemmin voidaan miettiä hoitokodin ulkopuolista työpaikkaa. Sonjaa myös kannustettiin osallistumaan ryhmiin ja itse tekemään aloitteita mitä voisi ryhmissä tehdä. Tavoitteena on myös aikuistuminen ja aikuisen ihmisen käytös ja asteittain tapahtuva itsenäistyminen ja oman elämän haltuun ottaminen aluksi erittäin vahvasti avustettuna mutta myöhemmin voi siirtyä asumaan itsenäisemmin.
Nyt oli asukassuunnitelmat tehty ja toiminta voi asukkaiden kohdalla alkaa.
Janikaa kiinnostaa maatalousala, koska hänen isosiskonsa on maanviljelijä ja äiti totesi, että hänen tyttäristä kumpikin taitaa olla maatalousihmisiä henkeen ja vereen. Janika saa ensin työharjoittelun kautta harjoitella maataloushommia ja sen jälkeen opiskella maataloutta. Koulussa johon Janikahakee, suhtauduttii myönteisesti siihen, että Down-nuori voi sinne myös hakea ja Janikalle päätettiin järjestää kyseiseen oppilaitokseen parin viikon koulutuskokeilu nyt keväällä ennen kesälomaa ja seuraavaa syksyä.
Janikan työ-ja opiskeluasiat olivat nyt selvät tältä osin. Lisäksi suunniteltiin yhdessä Janikan saaman tuen määrää ja miten paljon apua hän saa ohjaajilta. Suunniteltiin, että aluksi Janikaa käydään katsomassa kahdesti päivässä, aamulla ja illalla ja opastetaan asumisen taidoissa ja ruuanlaitossa ja sitten kun Janika on oppinut, niin sitten ohjauskäyntejä vähennetään yhteen päivässä tai joka toinen päivä tapahtuviksi. Aamulla ohjaaja käy auttamassa aamuaskareissa ja huolehtimassa että Janika herää ajoissa töihin ja illalla ohjaaja käy juttelemassa päivän tapahtumista Janikan kanssa ja huolehtimassa etä Janika menee nukkumaan. Suunniteltiin myös, että Janika voi halutessaan osallistua ryhmäkodin järjestämiin iltaisin ja viikonloppuisin tapahtuviin retkiin ja ryhmätoimintoihin. Myös halutessaan Janika saa ohjaajan kanssa käydä vapaa-aikana vaikka ravintolasssa tai uimassa tai jossakin itse valitsemassaan tapahtumassa kahdestaan jos haluaa. Janika voi itse kertoa missä haluaa käydä ja siellä käydään.
Janikalta kysyttiin myös, että millaisia ryhmiä hän haluaa vapaa-ajalle, niin Janika vastasi että kokkailua ja liikuntaa sekä jotakin seurakuntajuttuja. Seurakuntajuttuja on melko haasteellista tällä porukalla järjestää koska hoitokodissa on eri uskontokuntien ihmisiä, mutta ohjaajat lupasivat jotakin kuitenkin miettiä.
Janikan suunnitelmat olivat selkeätr ja tavoitteena oli löytää hyvä opiskelupaikka tuettuna tavallisessa ammattikoulussa ja sen lisäksi omien valintojen tekeminen vapaa-ajan toimintaan liittyen ja yhteisen toiminnan suunnittelemiseen osallistuminen ja asumisessa yhä itsenäisempi asuminen ja oman näköinen elämä.
Seuraavaksi palaveriin tuli Katariina. Katariinan kohdala mietittiin, että Katariina voisi käydä kahtena päivänä viikosta paikkakunnalla olevassa kehitysvammaisten toimintakeskuksessa auttamassa keittiöllä lounaan valmistuksessa ja muissa keittiöhommissa ja sen lisäksi myös vaatehuollossa. Tämän lisäksi Katariina voisi käydä paikkakunnalla olevassa päiväkodissa yhtenä päivänä viikosta auttamassa lastenhoidossa. Muut päivät olisivat Katariinalla vapaapäiviä jolloin Katariina voi tehdä ohjaajan kanssa jotakin kivaa oman valintansa mukaan ja voivat käydä missä Katariina haluaa. Katariina voi mös autella hoitokodin siivouksessa ja keittiötöissä.
Asumisen suhteen oli niin, että Katariina kun osaa aika hyvin huolehtia itsestään, niin Katariinan luona asunnossa ohjaaja kävisi kolmesti viikossa auttamassa arjen askareissa ja juttelemassa Katariinan kanssa ja käyntipäivät olisivat maanantai, keskiviikko ja perjantai. Katariinan kohdalla tavoitteena oli myös mahdollisimman hyvä, oman näköinen tuettu elämä.
Edvinin palaverissa tuli puheeksi se, että Edvin on aktiivinen Jehovan Todistaja ja tähän saakka hän on asunut vanhempiensa luona ja käynyt erään seurakunnan miehen kanssa ovelta ovelle jakamassa Vartiotorni-lehtiä. Suunniteltiin, että Edvin voi sitä tehdä edelleen myös hoitokodista käsin ja että sen lisäksi joku työtoimintapaikka olisi hyvä Edvinille. Edvinillä olisi mahdollisuus päästä autonkorjaajan apumieheksi autokorjaamolle. Siitä Edvin ilahtui ja sovittiin että otetaan autokorjaamoon yhteyttä tämän asian tiimoilta niin Edvin pääsee auttamaan autonkorjuussa.
Edvinilläkin tavoitteena mielekäs, oman näköinen ja hyvä, turvallinen ja mahdollisimman paljon normaalia nuoren miehen elämää muistuttava elämä tuetusti. Edvin osaa tehdä kotitöitä ja on niissä niin omatoiminen ja itsenäinen että sovittiin että niihin Edvin saa apua tarvittaessa ja jos Edvin itse pyytää apua ja Edvinin luona ohjaaja käy kerran viikossa perjantaisin tekemässä jotakin kivaa Edvinin kanssa tai ihan vaan juttelemassa Edvini kanssa eri asioista. Mys kuntoiluun ja liikuntaan Edvin saa opastusta.
Sellaisia olivat tukiasuntolan asukkaat, mukavia, leppoisia ja hyvin helposti autettavissa olevia ja yhteistökykyisiä kaikin puolin. Sitten oli myös vuorossa päärakennuksen enemmän apua ja valvontaa tarvitsevat asukkaat joita oli tullut yksi lisää, nimittäin 14-vuotias Laura joka istuu pyörätuolissa ja joka on 9-vuotiaana vammautunut liikenneonnettomuudessa. Lauran äiti on kuolemassa syöpään ja alunperin Lauran piti muuttaa hoitokotiin 16-vuotiaana kun saa eläkkeen, mutta nyt poikkeuksellisesti Laura muutti jo 14-vuotiaana hoitokotiin koska äiti ei kykene enää hänestä huolehtimaan. Laura sai oman huoneen päärakennuksesta jossa on myös Veeran ja Sonjan huoneet.
Lauran kohdalla tavoitteeksi asetettiin se, että Laura käy peruskoulun loppuun ja peruskoulun jälkeen Laurallekin mietitään jatko-opiskelupaikkoja joissa hän voi käydä opiskelemassa hoitokodilta käsin. Lauralle nimettiin myös omaohjaaja jonka tarkoituksena on auttaa Lauraa, pitää Laurasta huolta ja koska Laura on vielä lapsi, olla Lauralle turvallinen aikuinen ihminen johon Lauran tulisi voida muodostaa kiintymyssuhde. Lauran elämän on tarkoitus olla hyvää ja turvallista lapsen elämää ja Laura saa olla mukana myös hoitokodin ryhmätoiminnoissa oman ohjaajan avustamana.
Veeran kohdalla myös suunniteltiin asumista ja Veeran kohdalla tavoitteena oli asianmukaisen käyttäytymisen oppiminen ja omien rajoitteiden hyväksyminen osana omaa elämäänsä ja sairauksien asianmukainen hoitotasapaino sekä kyky ottaa vastaan ohjausta ja neuvoja. Veeran kohdalla tarkoitus oli se, että Veera saa asua valvotusti ja siten pyritään takaamaan kanssaihmisten turvallisuus ja häiriötön elämä. Veera asuu omassa huoneessaan mutta Veeralle tehdään päivittäinen aikataulu ja rakennetaan Veeralle säännölliset rutiinit.
Veeran osallistuminen hoitokodin ryhmiin tapahtuu ohjaajien harkinnan mukaan ja valvotusti siten, että kaksi ohjaajaa on aina läsnä erikseen Veeraa varten. Veeraa on tarkoitus ohjaajien myös opastaa miten tulee ottaa huomioon muut asukkaat ja Veera on velvoitettu ottamaan ohjeita vastaan. Veeralle suunniteltiin, että Veera käy päivittäin paikkakunnalla olevassa kehitysvammaisten toimintakeskuksessa työtoiminnassa. Muitten asukkaiden kanssa tekemisissä oleminen tapahtuu Veeran kohdalla valvotusti ja ohjatusti koska Veeralla on taipumusta muun muassa ahdistella ihmisiä seksuaalisesti. Veeralle suunniteltiin myös erilaisia varotoimia ja muita asukkaitavaroitettiin puhumasta Veeran kuullen henkilökohtaisista asioista ja ohjeisttiin kieltämään napakasti Veeraa jos Veera tekee jotakin sopimatonta.
Sonjan kohdalla tavoitteeksi asetettiin omatoimisuuden ja oma-aloitteisuuden oppiminen ja aluksi suunniteltiin että nyt ensiksi Sonjan työtä olisi keittiöhenkilökunnan apuna keittiössä toimiminen ja myöhemmin voidaan miettiä hoitokodin ulkopuolista työpaikkaa. Sonjaa myös kannustettiin osallistumaan ryhmiin ja itse tekemään aloitteita mitä voisi ryhmissä tehdä. Tavoitteena on myös aikuistuminen ja aikuisen ihmisen käytös ja asteittain tapahtuva itsenäistyminen ja oman elämän haltuun ottaminen aluksi erittäin vahvasti avustettuna mutta myöhemmin voi siirtyä asumaan itsenäisemmin.
Nyt oli asukassuunnitelmat tehty ja toiminta voi asukkaiden kohdalla alkaa.
Asukkaita saapuu hoitokotiin
Nyt koitti sitten se viikko jolloin asukkita otettiin vastaan. Ensimmäisenä saapui Janika äitinsä ja siskonsa kanssa ja he kantoivat porukalla Janikan tavaroita Janikan uuteen kaksioon. Janika sai oman rivitalokaksion ryhmäkodin pihan tukiasuntolasta ja sielä on Janikalle myös oma piha johon Janika saa halutessaan laittaa kukkapenkin ja myös kasveja kasvattaa siinä ja oli sitä varten myös multaa ja siemeniäkin tuotu Janikan kasveja varten sinne. Janika hymyili onnellisena ja asunto oli todella hieno, siellä oli olohuone, eteinen, makuuhuone, keittiö, vessa ja myös oma sauna löytyi sieltä.
Janika oli itse myös saanut valita sisustuksen ja siellä laitettiin Janikalle mieluista kotia uuteen rivitalokaksioon ja Janika sielä touhusi ja Janika oli tiedustellut myös, saako hän pitää siellä lemmikkiä ja lupa oli myönnetty ja Janika harkitsee, että minkä eläimen sinne hankkii. Äiti ja isosisko halasivat ja hyvästelivät Janikan ja sanoivat, että olehan kiltisti sitten. Janika lupasi olla kiltisti. Janika asettui taloksi ja alkoi katsella omia DVD-leffojaan. Myöhemmin samalla viikolla olisi myös asukaspalaveri johon tulisi myös Janikan omaiset ja siellä tehdään tarkempi asumissuunitelma. Ruokia oli Janikan kanssa sinne ostettu ja Janika voi itse leipoa siellä ja ruokaakin laittaa jos haluaa, aluksi ohjaajan avustamana mutta jos hyvin menee niin sitten myös itse. Mutta myös ruokalassa tuolla päärakennuksessa on mahdollisuus ruokailla.
Toinen tulokas oli Katariina. Katariina joka siellä oli perheensä kanssa kantamassa tavaroita vieressä olevaan asuntoon. Katariinakin saa kivan kaksion itselleen joka on melko samanlainen kuin mitä Janikan asunto on myös. Siellä oli isä ja äiti ja pyörätuolissa istuva noin 12v pikkusisko sekä ihan todella pieni tyttö, alle kouluikäinenkin siellä nätti mekko päällä kävelemässä ympäriinsä ja touhuamassa. Pikkutyttö kuului laulavan englannin kielellä jotakin "Glorious"-laulua. Siellä kun kannettiin Katariinan tavaroita sisään niin Janika päätti mennä tervehtimään uutta naapuriaan ja niinpä hän meni ja tervehti ja esitteli itsensä. Katariinakin esitteli itsensä ja myös Katariinan perhe esittäytyi ja Janika toivotti Katariinan tervetulleeksi asumaan naapurissa. Janika ja Katariina huomasivat nopeasti tulevansa juttuun erinomaisesti.
Sitten tuli Veera. Katariina ja Janika näkivät kun siellä lyllersi punapäinen keski-ikäinen nainen miehensä kanssa ja mukana oli ihan tavallisen näköinen mutta varmaan aika sairas tai pahasti vammainen tyttö. He arvelivat tytön olevan huonokuntoinen, koska tyttö meni päärakenukseen ja tavaroita oli vain vähän. Lisäksi punapää nainen vaikutti surulliselta. Janika sanoi:"Katarina, mennään lohduttamaan tuota surullista naista!" ja niin tytöt menivät ja auttoivat Veeran perhettä kantamaan Veeran tavarat Veeran huoneeseen ja sitten kumpikin tytöistä vuorotellen halasivat Veeran äitiä ja toivottivat voimia. Veeran äiti oli tosi kiitollinen ja iloinen ja sanoi "Tepä olette herttaisia tyttöjä!" Sitten Katariina ja Janika tekivät tuttavuutta Veeran kanssa ja jäivät hetkeksi Veeran huoneeseen, Verran kanssa juttelemaan mutta aika pian ohjaajat tulivat sanomaan että menkäähän tytöt omalle puolellenne tämä toisen asukkaan huone on yksityisaluetta. Tytöt menivät mutta ihmettelivät mikseivät he saa tutustua tuohon Veeraan ja miksi hoitajat koettivat estää.
Seuraavaksi tuli Sonja äitinsä kanssa. Sonja oli pelokas ja itkuinen mutta äitinsä koetti rauhoitella. Sonja sai huoneen päärakennuksesta, viereisestä huoneesta joka oli ihan Veeran huoneen vieressä. Sonjan äiti vähän aikaa jutteli Sonjan kanssa vielä ennen lähtöään ja meni sitten kotiinsa. Sonja jäi makoilemaan huoneeseen lasittunein silmin, tyhjä katse silmissään ja hoitaja oli antanut Sonjalle rauhoittavan lääkkeen jonka vaikutuksesta johtuen Sonja nukahti pian.
Sitten tuli Edvin hyvin pukeutuneiden ja kohteliaiden vanhempiensa kavustamana kantamaan rivitalon päätyhuoneistoon tavaroitaan ja Edvin hymyili kohteliaasti ja tervehti myös tyttöjä. Edvinkin asettautui taloksi ja vanhemmat olivat vieneet Edvinin asuntoonsa ja niin Edvinkin pääsi omassa asunnossaan rauhassa olemaan.
Nyt oli asukkaat saatu asumaan ja seuraavaksi mietittiin jokaisen asukkaan kohdalla asukassuunnitelman tekoa ja asukaspalaveria jossa mietitään myös opiskelupaikkoja, työpaikkoja tai päivätoimintapaikkoja asukkaille. Myös asukkaiden yhteisiä ryhmiä suunitteltiin.
Janika oli itse myös saanut valita sisustuksen ja siellä laitettiin Janikalle mieluista kotia uuteen rivitalokaksioon ja Janika sielä touhusi ja Janika oli tiedustellut myös, saako hän pitää siellä lemmikkiä ja lupa oli myönnetty ja Janika harkitsee, että minkä eläimen sinne hankkii. Äiti ja isosisko halasivat ja hyvästelivät Janikan ja sanoivat, että olehan kiltisti sitten. Janika lupasi olla kiltisti. Janika asettui taloksi ja alkoi katsella omia DVD-leffojaan. Myöhemmin samalla viikolla olisi myös asukaspalaveri johon tulisi myös Janikan omaiset ja siellä tehdään tarkempi asumissuunitelma. Ruokia oli Janikan kanssa sinne ostettu ja Janika voi itse leipoa siellä ja ruokaakin laittaa jos haluaa, aluksi ohjaajan avustamana mutta jos hyvin menee niin sitten myös itse. Mutta myös ruokalassa tuolla päärakennuksessa on mahdollisuus ruokailla.
Toinen tulokas oli Katariina. Katariina joka siellä oli perheensä kanssa kantamassa tavaroita vieressä olevaan asuntoon. Katariinakin saa kivan kaksion itselleen joka on melko samanlainen kuin mitä Janikan asunto on myös. Siellä oli isä ja äiti ja pyörätuolissa istuva noin 12v pikkusisko sekä ihan todella pieni tyttö, alle kouluikäinenkin siellä nätti mekko päällä kävelemässä ympäriinsä ja touhuamassa. Pikkutyttö kuului laulavan englannin kielellä jotakin "Glorious"-laulua. Siellä kun kannettiin Katariinan tavaroita sisään niin Janika päätti mennä tervehtimään uutta naapuriaan ja niinpä hän meni ja tervehti ja esitteli itsensä. Katariinakin esitteli itsensä ja myös Katariinan perhe esittäytyi ja Janika toivotti Katariinan tervetulleeksi asumaan naapurissa. Janika ja Katariina huomasivat nopeasti tulevansa juttuun erinomaisesti.
Sitten tuli Veera. Katariina ja Janika näkivät kun siellä lyllersi punapäinen keski-ikäinen nainen miehensä kanssa ja mukana oli ihan tavallisen näköinen mutta varmaan aika sairas tai pahasti vammainen tyttö. He arvelivat tytön olevan huonokuntoinen, koska tyttö meni päärakenukseen ja tavaroita oli vain vähän. Lisäksi punapää nainen vaikutti surulliselta. Janika sanoi:"Katarina, mennään lohduttamaan tuota surullista naista!" ja niin tytöt menivät ja auttoivat Veeran perhettä kantamaan Veeran tavarat Veeran huoneeseen ja sitten kumpikin tytöistä vuorotellen halasivat Veeran äitiä ja toivottivat voimia. Veeran äiti oli tosi kiitollinen ja iloinen ja sanoi "Tepä olette herttaisia tyttöjä!" Sitten Katariina ja Janika tekivät tuttavuutta Veeran kanssa ja jäivät hetkeksi Veeran huoneeseen, Verran kanssa juttelemaan mutta aika pian ohjaajat tulivat sanomaan että menkäähän tytöt omalle puolellenne tämä toisen asukkaan huone on yksityisaluetta. Tytöt menivät mutta ihmettelivät mikseivät he saa tutustua tuohon Veeraan ja miksi hoitajat koettivat estää.
Seuraavaksi tuli Sonja äitinsä kanssa. Sonja oli pelokas ja itkuinen mutta äitinsä koetti rauhoitella. Sonja sai huoneen päärakennuksesta, viereisestä huoneesta joka oli ihan Veeran huoneen vieressä. Sonjan äiti vähän aikaa jutteli Sonjan kanssa vielä ennen lähtöään ja meni sitten kotiinsa. Sonja jäi makoilemaan huoneeseen lasittunein silmin, tyhjä katse silmissään ja hoitaja oli antanut Sonjalle rauhoittavan lääkkeen jonka vaikutuksesta johtuen Sonja nukahti pian.
Sitten tuli Edvin hyvin pukeutuneiden ja kohteliaiden vanhempiensa kavustamana kantamaan rivitalon päätyhuoneistoon tavaroitaan ja Edvin hymyili kohteliaasti ja tervehti myös tyttöjä. Edvinkin asettautui taloksi ja vanhemmat olivat vieneet Edvinin asuntoonsa ja niin Edvinkin pääsi omassa asunnossaan rauhassa olemaan.
Nyt oli asukkaat saatu asumaan ja seuraavaksi mietittiin jokaisen asukkaan kohdalla asukassuunnitelman tekoa ja asukaspalaveria jossa mietitään myös opiskelupaikkoja, työpaikkoja tai päivätoimintapaikkoja asukkaille. Myös asukkaiden yhteisiä ryhmiä suunitteltiin.
Asukkaita aletaan ottaa ryhmäkotiin
Asukashakemuksia oli tullut ryhmäkotiin ja asukkaiksi olivat hakeneet Veera, Katariina, Janika, Edvin ja Sonja.
Työntekijät yhdessä pohtivat asukkaiden sijoittelua sen perusteella, mitä lääkärit ja hoitajat tai sosiaalitoimi olivat mieltä siitä, millaisia tukitoimia nämä tarvitsevat. Janika ja Katariina olivat omatoimisia ja kykeneviä huolehtimaan itsestään joten heidät sijoitettiin rivitalolla olevaan tukiasuntolaan jossa heillä oma asunto ja jossa tarpeen mukaan ohjaaja käy katsomassa aluksi säännöllisesti mutta myöhemmin vain tarvittaessa kun asukas itse pyytää ohjaajalta apua.
Janikan taustoista enemmän sivuilla http://sofiannankosto.blogspot.fi/
Katariinan taustoista sivuilla http://tiinanvaiheet.blogspot.fi/
Katariina on 20-vuotias ja Janika on 18-vuotias. Molemmilla on Downin syndrooma.
Veeran tapauksessa kyse on eritäin moniongelmaisesta 22-vuotiaasta nuoresta naisesta jolla on diabetes, munuaisten vajaatoiminta, epilepsia, lievä kehitysvamma, Aspergerin syndrooma ja erilaisia käyttäytymisen ja persoonallisuuden häiriöitä. Veera oli ahdistellut tuntemattomia ihmisiä ja sairauksien hoito huonossa tasapainossa. Veeran kohdalla oltiin sitä mieltä, että valvottu asuminen on parasta, siis joku jossa henkilökunta on koko ajan läsnä. Veera päätettiin sijoittaa päärakennukseen enemmän valvontaa tarvitsevien puolelle jossa on käytössä asukkaalla yksi huone ja muut tilat on yhteiset.
Veeran taustoista enemmän sivuilla http://veera18.blogspot.fi/
Sitten muita hakijoita olivat olleet Edvin ja Sonja. Sonja oli nelikymppinen, lievästi autistinen, lievästi kehitysvammainen ja mielenterveysongelmainen nainen, joka tähän saakka oli asunut äitinsä kanssa. Äiti kuitenkin sairastui alzheimerin tautiin ja joutui hoitokotiin ja Sonja piti sijoittaa äitinsä kotoa ryhmäkotiin. Sonja on kiltti ja rauhallinen mutta avuton, aloitekyvytön ja vetäytyvä. Sonjalla on helposti myös pelkoa ja turvattomuudentunnetta yksin ollessa.
Päätettiin, että sijoitetaan Sonja ainakin aluksi valvotumman asumisen puolelle ja myöhemmin voisi katsoa jos Sonja pääsisi tukiasuntolan puolelle sitten kun itseluottamusta ja taitoja on tullut lisää ja Sonja kohdalla päätettiin tavoitteeksi ottaa taitojen, vahvuuksien ja itseluottamuksen kehittäminen niin, että pärjää myöhemmin tuetussa asumisessa. Joko Puolukkamäelä jos tukiasunnoissa on tilaa tai jos ei ole niin Puolukkamäen ulkopuolella vaikka kaupungin vuokra-asunossa mutta siten, että joku käy katsomassa. Mutta aluksi valvotummin että tiedetään mkä on Sonjan toimintakyky.
Edvin on 27-vuotias herrasmies ja Jehovan todistaja. Edvinillä on Downin syndrooma ja hän on kohtelias nuori mies joka pukeutuu siististi pukuun ja solmioon ja joka on Jehovan todistajana kierrellyt ovelta ovelle jakamassa Vartiotorni-lehtiä ja keskustellut ihmisten kanssa. Edvinillä on hyvät vuorovaikutustaidot ja hän on kohtelias ja Edvin päätettiin sijoittaa tukiasuntolan puolelle rivitaloon asumaan.
Kun päätökset sijoittelusta oli tehty, niin asukkaiksi valituille lähetettiin postitse päätökset asukasvalinnoista ja sitten odoteltiin asukkaiden muuttoa ryhmäkotiin.
Työntekijät yhdessä pohtivat asukkaiden sijoittelua sen perusteella, mitä lääkärit ja hoitajat tai sosiaalitoimi olivat mieltä siitä, millaisia tukitoimia nämä tarvitsevat. Janika ja Katariina olivat omatoimisia ja kykeneviä huolehtimaan itsestään joten heidät sijoitettiin rivitalolla olevaan tukiasuntolaan jossa heillä oma asunto ja jossa tarpeen mukaan ohjaaja käy katsomassa aluksi säännöllisesti mutta myöhemmin vain tarvittaessa kun asukas itse pyytää ohjaajalta apua.
Janikan taustoista enemmän sivuilla http://sofiannankosto.blogspot.fi/
Katariinan taustoista sivuilla http://tiinanvaiheet.blogspot.fi/
Katariina on 20-vuotias ja Janika on 18-vuotias. Molemmilla on Downin syndrooma.
Veeran tapauksessa kyse on eritäin moniongelmaisesta 22-vuotiaasta nuoresta naisesta jolla on diabetes, munuaisten vajaatoiminta, epilepsia, lievä kehitysvamma, Aspergerin syndrooma ja erilaisia käyttäytymisen ja persoonallisuuden häiriöitä. Veera oli ahdistellut tuntemattomia ihmisiä ja sairauksien hoito huonossa tasapainossa. Veeran kohdalla oltiin sitä mieltä, että valvottu asuminen on parasta, siis joku jossa henkilökunta on koko ajan läsnä. Veera päätettiin sijoittaa päärakennukseen enemmän valvontaa tarvitsevien puolelle jossa on käytössä asukkaalla yksi huone ja muut tilat on yhteiset.
Veeran taustoista enemmän sivuilla http://veera18.blogspot.fi/
Sitten muita hakijoita olivat olleet Edvin ja Sonja. Sonja oli nelikymppinen, lievästi autistinen, lievästi kehitysvammainen ja mielenterveysongelmainen nainen, joka tähän saakka oli asunut äitinsä kanssa. Äiti kuitenkin sairastui alzheimerin tautiin ja joutui hoitokotiin ja Sonja piti sijoittaa äitinsä kotoa ryhmäkotiin. Sonja on kiltti ja rauhallinen mutta avuton, aloitekyvytön ja vetäytyvä. Sonjalla on helposti myös pelkoa ja turvattomuudentunnetta yksin ollessa.
Päätettiin, että sijoitetaan Sonja ainakin aluksi valvotumman asumisen puolelle ja myöhemmin voisi katsoa jos Sonja pääsisi tukiasuntolan puolelle sitten kun itseluottamusta ja taitoja on tullut lisää ja Sonja kohdalla päätettiin tavoitteeksi ottaa taitojen, vahvuuksien ja itseluottamuksen kehittäminen niin, että pärjää myöhemmin tuetussa asumisessa. Joko Puolukkamäelä jos tukiasunnoissa on tilaa tai jos ei ole niin Puolukkamäen ulkopuolella vaikka kaupungin vuokra-asunossa mutta siten, että joku käy katsomassa. Mutta aluksi valvotummin että tiedetään mkä on Sonjan toimintakyky.
Edvin on 27-vuotias herrasmies ja Jehovan todistaja. Edvinillä on Downin syndrooma ja hän on kohtelias nuori mies joka pukeutuu siististi pukuun ja solmioon ja joka on Jehovan todistajana kierrellyt ovelta ovelle jakamassa Vartiotorni-lehtiä ja keskustellut ihmisten kanssa. Edvinillä on hyvät vuorovaikutustaidot ja hän on kohtelias ja Edvin päätettiin sijoittaa tukiasuntolan puolelle rivitaloon asumaan.
Kun päätökset sijoittelusta oli tehty, niin asukkaiksi valituille lähetettiin postitse päätökset asukasvalinnoista ja sitten odoteltiin asukkaiden muuttoa ryhmäkotiin.
torstai 16. helmikuuta 2017
Uusi ryhmäkoti perustetaan
Eräälle paikkakunnalle perustettiin uusi ryhmäkoti. Sen ryhmäkodin oli tarkoitus olla pieni ja kodinomainen asumisyksikkö kehitysvammaisile ja muilekin erityistä tukea tarvitseville ihmisille. Ensisijaisesti sinne otetaan kehitysvammaisia, mutta myös muullakin tavalla erityistä tukea tarvitsevia voidaan ottaa. Ryhmäkodin nimi on Puolukkamäen pienryhmäkoti ja siellä on jokaisella asukkaalla joko oma asunto tai sitten oma huone ihan henkilön asumisen kyvyistä riippuen ja yhteiset oleskelutilat löytyy. Iltaisin ryhmäkodissa järjestetään ohjattua toimintaa, samoin myös lomien ja viikonloppujen aikana. Jokainen ryhmäkodin asukas käy ryhmäkodin ulkopuolella työtoiminnassa, päivätoiminnassa, töissä tai opiskelemassa arkena.
Asukkaita ei ollut vielä tullut ryhmäkotiin mutta ryhmäkoti oli perustettu ja asukashakemuksia alettiin ottaa vastaan ja niiden perusteella tehdä asukasvalintoja. Ryhmäkodissa oli kolme kaksiota joissa tarkoituksena on asua tukiasumisen tarpeessa olevia asukkaita. Lisäksi ryhmäkodissa on oleskelutilojen ja yhteisen ruokalan välitömässä läheisyydessä huoneita joissa on tarkoitus asua niiden jotka tarvitsevat ohjattua tai autettua asumista joka on jossain määrin valvotumpaa kuin tukiasuminen. Autetun tai ohjatun asumisen paikkoja on kaksi ja niissä on lisäksi myös invavarustus liikuntarajoitteisia asukkaita varten.
Tukiasumisen kaksiot sijaitsevat pihalla olevassa rivitalossa jossa on kolme asuntoa vierekkäin ja sekä tuetun että myös autetun ja ohjatun asumisen asukkaat osallistuvat kaikki yhteisiin vapaa-ajan toimintoihin ja voivat ruokailla myös ruokalassa. Ruokalassa tarjotaan aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala mutta tukiasumisen asukkaat voivat halutessaan itse omassa asunnossaan ruokaila. Autetun ja ohjatun asumisen asukkaat ruolailevat pääsääntöisesti ruokalassa.
Ryhmäkodissa oli kaikki valmiina jo mutta asukkaita ei oltu vielä saatu.
Asukkaita ei ollut vielä tullut ryhmäkotiin mutta ryhmäkoti oli perustettu ja asukashakemuksia alettiin ottaa vastaan ja niiden perusteella tehdä asukasvalintoja. Ryhmäkodissa oli kolme kaksiota joissa tarkoituksena on asua tukiasumisen tarpeessa olevia asukkaita. Lisäksi ryhmäkodissa on oleskelutilojen ja yhteisen ruokalan välitömässä läheisyydessä huoneita joissa on tarkoitus asua niiden jotka tarvitsevat ohjattua tai autettua asumista joka on jossain määrin valvotumpaa kuin tukiasuminen. Autetun tai ohjatun asumisen paikkoja on kaksi ja niissä on lisäksi myös invavarustus liikuntarajoitteisia asukkaita varten.
Tukiasumisen kaksiot sijaitsevat pihalla olevassa rivitalossa jossa on kolme asuntoa vierekkäin ja sekä tuetun että myös autetun ja ohjatun asumisen asukkaat osallistuvat kaikki yhteisiin vapaa-ajan toimintoihin ja voivat ruokailla myös ruokalassa. Ruokalassa tarjotaan aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala mutta tukiasumisen asukkaat voivat halutessaan itse omassa asunnossaan ruokaila. Autetun ja ohjatun asumisen asukkaat ruolailevat pääsääntöisesti ruokalassa.
Ryhmäkodissa oli kaikki valmiina jo mutta asukkaita ei oltu vielä saatu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)