Sofia oli onnellinen Down-nainen. Hän asui tukiasunnossa Puolukkamäen pienryhmäkodissa ja siellä hänellä oli oma elämä ja oma ihana koti. Sisarukset ja vanhemmat kävivät kylässä, samoin myös ystävät. Sofialla oli myös blogi jossa hän kertoi elämästään.
Monia ihmisiä ja heidän blogejaan haukuttiin netissä vauvapalstalla, mutta Sofian tilanne oli siitä erikoinen, että Sofiaa ei kiusattu, ei ainoakaan kiusannut Sofiaa, vaan Sofiaa ainoastaan kehuttiin ja kannustettiin ja jos Sofia valitti jostakin että ei saa tehdä sitä tai tätä, niin palstalla mietittiin että kuka ilmoittaisi noille ohjaajille että antaisivat Sofialle enemmän vapauksia tehdä mitä haluaa. Sofiaa myös arvostettiin ja Sofia sai uusia kavereitakin palstan tyypeistä ja he kävivät Sofian luona ja Sofia oli iloinen kun oli suosittu eikä kukaan hauku Sofiaa.
Sofia sai vapaasti käyttää nettiä, Sofiaan luotettiin. Joittenkin muitte asukkaiden netin käyttö oli valvottua ja ohjattua. Tosin ohjaajat sanoivat että jos joku uusi nettituttavuus tulee kylään, niin ensin on ohjaajista jonkun oltava paikalla ensimmäisellä tapaamisella mutta jos hyvin menee tapaamiset niin Sofia saa itsekin ihan niin paljon kuin haluaa viettää aikaa uusien ystäviensä kanssa. Sofialla on hyvät sosiaaliset taidot ja Sofia käyttäytyy aika normaalisti ja vaikka pientä hupsuutta ja outouttakin Sofian käytöksessä oli, niin se Sofialle sallittiin koska Sofia on Down.
Sofia kierteli morjestus autolla pitkin kyliä Kyöstin, Mikaelin, Janikan ja Juuson kanssa. Se oli mieluista puuhaa ja Sofia sai kohdata ihmisiä ja ottaa heitä vastaan ja palvella heitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.