Partiotoimintaa ja Marttakerhoa eli ryhmäkodin harrastuksia

Janika ja Katariina olivat toivoneet että ryhmäkodissa olisi kokkailua yhdessä ja myös partiotoiminnastakin moni ryhmäkotilainen oli maininnut, että olivat lapsuudessaan ja nuoruudessaan toimineet joko partiossa tai sisupartiossa. Näiden toiveiden ja mieltymysten pohjalta ohjaajat kehittivät asukkaille mielekästä harrastetoimintaa. Iltaisin kaikki asukkaat ovat pääsääntöisesti kodin ulkopuolelle koulussa tai töissä, mutta iltaisin on vapaata aikaa ja silloin on mahdollisuus osallistua harrastuksiin.


Myös seurakuntajuttuja oli moni toivonut, koska kehitysvammaisille monesti hengellisyys ja usko ovat hyvin tärkeitä asioita. Ryhmäkodin asukkaista kaikki muut paitsi Laura ovat kehitysvammaisia. Laura on liikuntavammainen muttei kehitysvammainen mutta kaikki muut asukkaat ovat kehitysvammaisia ja kehitysvammaisille Jumala on tärkeä jos ovat kuulleet Jumalasta kotona. Asukkaista jokaisella on jollakin tavalla uskovainen tausta, mutta haasteellista tässä on se, että he kuuluvat eri uskontokuntiin, asukkaiden joukossa on mormoneita ja helluntailaisia sekä yksi Jehovan Todistaja.



Kaikkiin seurakuntiin joissa mukana on tämän ryhmäkodin asukkaita, otettiin yhteyttä ja seurakunnista luvattiin tehdä asukkaiden luokse vierailuja tarpeen mukaan jos asukas niin pyytää ja seurakunnasta luvattiin järjestää myös joku käyttämään asukkaita hengelisissä kokouksissa. Näin ollen asukkaitten hengellisetkin tarpeet tulevat huomioiduiksi. Ainakin Sonja, Katariina ja Laura ovat mormoneja eli Myöhempien Aikojen Pyhiä, Janika on helluntailainen, samoin myös Veera. Edvin on Jehovan Todistaja.


Ryhmäkodilla lupautui vierailemaan useista eri seurakunnista ihmisiä, muun muassa helluntaiseurakunnasta, lestadiolaisesta herätysliikkeestä ja vapaakirkolta ja adventtikirkolta lupautui hekilöitä vierailemaan ja sekä työntekijöille että asukkaille se käy vaikka osa kuuluukin täysin erilaiseen seurakuntaan. Sovittiin, että yhtenä päivänä viikosta, yleensä sunnuntai-iltapäivisin on seurakuntavierailu jossa jostakin seurakunnasta tullaan pitämään hartaus ja siihen saa osallistua ne asukkaat ketkä haluaa.



Seurakuntien lisäksi hoitokoti teki muidenkin järjestöjen kanssa yhteistyötä. Yhteistyökumppaneina olivat Martat ja Partio. Maanantaiksi oli suunnitteilla partioilta jossa tehdään partiomaisia juttuja ja kaikkea samaa mitä yleensäkin partiossa. Hoitokodissa on paljon nuoria joten nuorille mieluista toimintaa on se. Keskiviikkoisin on Marttailta jossa martat opettavat ruuanlaittoa ja leipomista ja asukkaat pääsevät yhdessä kokkailemaan Marttojen kanssa.




Marttailta on suunnattu lähinnä tukiasuntolan asukkaille ja siihen sisältyi heille tarkoitettua ruuanlaitto-ja siivousneuvontaa ja Marttailta pidettiin usein joko Janikan tai Katariinan asunnon keittiöllä. Torstaisin oli musailta jossa soitettiin ja laulettiin yhdessä ja perjantaisin kokoonnuttiin ohjaajien kanssa viettämään aikaa alakerran takkahuoneelle ja vietettiin iltaa ja saatettiin katsoa joku leffa. Lauantaisin oli retkipäivä ja jotka halusivat, saivat lähteä retkelle ja illalla oli sauna.


Tiistaisin kukin teki omia juttujaan joko yksin tai ohjaajan kanssa tai oleskeli vapaasti kaverinsa kanssa jos sellaisia on saanut ryhmäkodista. Asukkaat tykkäsivät noista aktiviteeteista ja noihin ryhmiin osallistuivat kaikki muut paitsi Veera. Veeralla oli sen verran levotonta käytöstä, että noiden ryhmien aikana Veera usein huoneessaan keskusteli ohjaajien kanssa siitä, mikä on asianmukaista käytöstä tai teki jotakin muuta ohjaajien kanssa. Ryhmiin ajateltiin Veera päästää sitten kun on saatu käyttäytymistaitoja opetettua paremmin ettei Veera alkaisi ryhmissä ahdistella muita asukkaita. Mutta muilla asukkailla oli vapaus osallistua tai olla osalistumatta ryhmiin, ihan miten he itse halusivat.



Janika oli onnellinen ja hän oli hyvin kotiutunut ryhmäkodille. Parasta ryhmäkodissa oli se kun on oma asunto jossa voi olla halutessaan rauhassa mutta toisaalta myös ryhmäkodin asukkaista on seuraa ja ohjaajilta voi apua pyytää jos sille tarvetta on. Katariina oli onnellinen siitä, kun Laura-siskokin muutti sinne ja Katariina usein työnteli Lauraa pyörätuolissa ja avusti Lauraa ryhmässä. Edvin oli erityisen musikaalinen ja soitti kitaraa ja lauloi. Janika osasi soittaa pianoa ja kun oli musiikki-ilta niin Janika soitti pianoa ja Edvin kitaraa ja siellä myös laulettiin monia lauluja.



Kun seurakunasta tuli vieraita, niin nämä asukkaat joista moni on mormoneja osalistuivat lestadiolaisten ja helluntailaistenkin pitämiin seurakuntavierailuihin ja kiinnostus myös toisenlaista uskoa kohtaan kuin mikä lapsuudenperheessä oli, heräsi heissä ja he olivat hartaita, lauloivat ja rukoilivat ja silmät loistivat ilosta kun kuuntelivat saarnaa tai Raamarun lukua. Myös rukousaiheita heillä oli. Janika esitti seuraavanlaise rukousaiheen eräälle helluntailaiselle pastorille:"Voitko hyvä pastori rukoilla sen puolesta kun täällä on eräs asukas nimeltä Veera, jonka ei anneta osallistua mihinkään. Minusta tuntuu tosi pahalta Veeran puolesta" Katariina sanoi olevansa samaa mieltä. Pastori sitten rukoili ja kohta sen rukouksen jälkeen alkoi tapahtua ihmeitä.



Yhtenä iltana Janika ja Katariina marssivat hoitajien kansaliaan ja sanoivat:"Meillä olis asiaa." He ottivat puheeksi sen, kun heistä tuntuu pahalta kun Veera ei saa osallistua mihinkään ja että he haluavat tutustua Veeraan, jutella Veeran kanssa ja olas ystäviä, mutta heistä tuntuu pahalta kun ohjaajat kieltävät. Tytöt sanoivat myös, että he eivät Veeraa pelkää ja että he haluavat tutustua Veeraan. Ohjaajat eivät aluksi meinaneet ottaa tytöjä vakavasti, mutta Janika sanoi, että "Me rukoilimme Veeran puolesta pastorin kanssa. Teissä on paha henki kun ette anna Veeran olla mukana. Jeesuksen nimessä väisty paha henki tästä paikasta Jeesuksen nimen ja Jeesuksen veren tähden!"



Sitten näytti kuin jotakin ihmeellistä olisi tapahtunut. Jotakin murtui ohjaajissa ja ohjaaja näytti nöyrältä ja surumieliseltä ja pyysi anteeksi ja sitten tuli toinen ohjaaja, joka avasi Veeran huoneen oven ja päästi Veeran pois huoneesta ja antoi Veeralle luvan liikkua vapaasti hoitokodin alueella, osallistua ryhmiin ja tutustua muihin asukkaisiin ja hän pahoitteli Veerallekin sitä kun oli eristänyt Veeran. Sitä päivästä lähtien Veeraan myös luotettiin eikä olut enää kahta ohjaajaa vartioimassa Veeraa vaan Veera sai toimia, olla ja tehdä vapaasti ja tutustua muihin asukkaisiin.



Se teki Veerallekin hyvää. Veera aivan kmuin puhkesi kukkaan. Veera oli onnellinen ja iloinen uusista vapauksistaan. Mutta Veera kuitenkin asui vielä päärakennuksessa yhdessä huoneessa mutta ei enää siksi että häneen ei luotettaisi vaan siksi, kun hänellä on dialyysikone johon hänet joudutaan yöllä kytkemään ja lisäksi hoitajat mittaavat verensokerin ja pistävät insuliinin aamuin ja iloin ja antavat lääkkeet ja myös epilepsiakohtaukset voivat olla niin rajuja että valvonta on tarpeen. Mutta muuten Veeraa ei enää eristetty ja häneen luotettiin ja Veeraa kohdeltiin yhtä hyvin kuin muitakin.



Tyttöjen kannatti pastorin kanssa rukoilla Veeran puolesta. Seuraavassa hartaudessa oli Veerakin jo mukana ja Janika inoissaan selosti pastorile miten rukoukseen oli tullut vastaus ja pastori sanoi, että Janikasta näkyy Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan ja Janikassa on aitoa lähimmäisenrakkautta kun puolustaa ystäväänsä ja rukoilee ystävänsä puolesta. Janika seuraa Jeesusta uskossa ja elämässä täysin ja tekee kuten Jeesuskin olisi tehnyt. Jos joku todella seuraa Jeesusta niin Janika tekee niin.